Vastine Hannu Oskalan (vihr.) blogikirjoitukseen 25.7.2018

UMO-säätiön puheenjohtaja, perussuomalaisten edustaja Toni Paussu vastaa Hannu Oskalan (vihr.) blogikirjoitukseen 25.7.2018.

1. Hannu Oskala pohtii blogikirjoituksessaan UMOn taiteellista linjaa ja yleisötyötä: taiteen ja taiteellisen laadun tulisi hänen mukaansa olla keskiössä ja maamme kovimpien soittajien keskittyä enemmän ”huipputyöhön” eli soittamiseen. Yleisötyöhön voisi kutsua ihan eri soittajat – sellaiset jazzmuusikot, jotka ovat erikoistuneet yhteisötyöhön.

Vastaus: UMOssa taiteellinen toiminta ja yleisötyö elävät sopusoinnussa

UMO on sekä taiteellisesti erittäin korkeatasoinen orkesteri että merkittävä yleisötyötoimija, jollaista myös Helsingin kaupungin Kulttuuri- ja kirjastolautakunta edellyttää.

UMOn yleisötyössä viedään kaupungin kulttuuristrategian arvot käytäntöön. UMO tuottaa sisältöjä mm. koululaisille ja senioreille: vuonna 2017 orkesteri teki 72 yleisötyötapahtumaa, jotka tavoittivat 2 100 henkilöä. Vuonna 2017 UMO teki laitoskonsertteja UMO Ensembles -pienyhtyeillä mm. Kaunialan sotavammasairaalassa, Leppävaaran seniorikeskuksessa, Esperin hoivakodissa ja Vaahterakodissa. UMO on kutsuttu elokuussa 2018 Saksaan esittelemään 8.-luokkalaisille suunnattua Musatehdas-projektia. UMOn yleisötyötä vetävät musiikkipedagogit Aija Puurtinen ja Ville Vannemaa, jotka ovat sekä papereidensa että käytännön työn kautta osoittautuneet erittäin päteviksi tehtäväänsä. Jos Suomessa on yleisötyöhön erikoistuneita jazzmuusikoita, ne löytyvät UMOsta. Ja miksei yleisötyön kohderyhmillä kuten vanhuksilla olisi myös oikeus kuulla maamme kovimpien soittajien soittoa?

UMO on merkittävä uuden musiikin tilaaja ja esittäjä. UMO tuottaa orkesterikentällä – kaikki orkesterit mukaan lukien – eniten uutta musiikkia.

2. Oskala toivoo kirjoituksessaan, että UMO olisi ”ympärivuotisesti erilaisia konserttisisältöjä tuottava jazzlaitos” ja että tarpeen mukaan orkesterille voisi palkata esimerkiksi viisi trumpetistia tai 50 saksofonistia, mikäli ohjelmisto sitä vaatii. ”HJO Projects” olisi puolestaan alabrändi, jonka nimissä myytäisiin pienyhtyekeikkoja.

Vastaus: UMO on ympärivuotisesti erilaisia konserttisisältöjä tuottava jazzlaitos

UMOn ohjelmisto sisältää mm. popia, rockia, funkia, kansanmusiikkia, jazzia, avantgardea ja jopa klassista musiikkia. Vuonna 2017 UMO esitti monipuolista ohjelmistoaan 130 konsertissa, jotka keräsivät yli 20 000 konserttikävijää ja yli miljoona kuulijaa.

UMOn hallitus on päättänyt, että ulkomaan konsertteja tehdään vain, jos kaikki kulut saadaan katetuksi keikkapalkkiolla. UMO nähdään tänä vuonna kuitenkin lukuisilla kotimaisilla festivaaleilla kuten Flow Festival, Elojazz, Jyväskylän kesä, Tampere Biennale, Kaivarin konsertti ja Helsinki Design Week. UMO on tarjonnut itseään useaan otteeseen ja kohtuulliseen hintaan esiintyjäksi Helsinki-päivän konserttiin, mutta tarjoukseen ei olla toistaiseksi tartuttu.

Oskalan ”HJO Projects” on hieno idea ja se toimii tällä hetkellä UMOssa nimellä UMO Ensembles: pienyhtyeitä muodostetaan monenlaisiin tarpeisiin ja ne esiintyvät sekä palvelutaloissa että yritystilaisuuksissa.

Yhteistyö HKO:n kanssa on mahdollistanut spektaakkelit, joissa sinfoniaorkesteri ja big band sulautuvat yhteen massiiviseksi joukoksi – seuraava konsertti HKO:n kanssa pidetään Musiikkitalossa 18.9.2018.

UMOlla on tarpeen mukaan ollut viisi trumpetistia soittamassa, viimeksi viime keväänä Randy Brecker & Mats Holmquist -projektin parissa.

Yli viidenkymmen saksofonistin konsertti maksaisi palkka-, matka-, majoitus-, markkinointi- ja tuotantokulut mukaan lukien arviolta 120 000 – 150 000 euroa, mikä vastaa kymmenesosaa UMOn budjetista. Lisäksi tarvittaisiin tuottajan kolmen kuukauden työaika. Projekti olisi mahdollinen toteuttaa ja siihen saattaisi löytyä sponsoreitakin, mutta saavutetaanko tällaisella kulurakenteella Oskalan kaipaama suurempi omarahoitusosuus?

UMOn toivotaan esiintyvän omassa konserttipaikassa. Tämä olisi taloudellisesti kuitenkin hyvin haastavaa, sillä saman ohjelmiston voisi soittaa maksimissaan pari kertaa. On huomattavasti kustannustehokkaampaa kiertää saman ohjelmiston kanssa useampi konserttipaikka. Esimerkiksi UMOn tangokiertue käsitti valtakunnallisesti 20 konserttia ja syksyllä käynnistyvä Blue Notes on Silver Screen -kokonaisuus saa valtakunnallisesti 18 konserttia. Konserttien täyttöaste on erinomainen.

Mikäli UMO halutaan säilyttää ympärivuotisena jazzlaitoksena, eikö silloin kannattaisi palkata ympärivuotisesti työskenteleviä jazzmuusikoita?

3. Riitta Heinämaan tekemässä, Helsingin kaupungin konsernijaoston tilaamassa selvityksessä ehdotetaan, että UMOn tulisi panostaa vaikuttajaviestintään. Hannu Oskalan henkilökohtaisella Facebook-sivulla hiljattain käydyssä keskustelussa sekä Oskala että Fatim Diarra (vihr.) peräänkuuluttivat samaa asiaa. UMOlta toivotaan myös yleisesti enemmän näkyvyyttä ja markkinointiviestintää.

Vastaus: Viestintää pyritään tehostamaan realiteettien puitteissa

Jokaisella Helsingin kaupungin Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenellä on mahdollisuus osallistua jokaiseen UMOn julkiseen konserttiin. Asiasta tiedotetaan asianomaisille 1-2 kertaa vuodessa. Kaikki Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet kutsutaan konsertteihin kaksi kertaa vuodessa.

UMOn markkinointiviestintään ollaan aika ajoin tyytymättömiä. Nykyinen realiteetti on kuitenkin se, että UMOn koko vuoden eli yli 100 konsertin markkinointibudjetti on vain murto-osa monien muiden orkestereiden markkinointibudjetista. Kuinka paljon ja millaista viestintää voidaan odottaa nykyisillä resursseilla?

4. Oskala pohtii tekstissään UMOn taloutta moneen otteeseen ja mainitsee orkesterin saavan julkista tukea 57 euroa per kuulija.

Vastaus: UMOn omarahoitusosuus on huippuluokkaa

Vertailun vuoksi: UMO saa julkista tukea 57 euroa per kuulija kun monien muiden orkesterien julkinen tuki liikkuu 90-100 euron välillä per kuulija. Jos vertailemme kaupunkien tekemää investointia, niin UMO maksaa 2 euroa per helsinkiläinen kun useat muut orkesterit maksavat 15-30 euroa per kaupunkilainen. Mikä tekee muista orkestereista jokaiselle kaupunkilaiselle näin paljon arvokkaamman toimijan kuin UMO? Edellä mainittuihin lukuihin UMO on päässyt negatiivisella tuloksella, kun useimpien muiden tulos on ollut positiivinen. Tästä voi päätellä UMOn julkisen tuen olevan liian pieni.

UMOn omarahoitusosuus tulee tänä vuonna olemaan noin 19 %. Viime vuosi oli omarahoituksen osalta heikoin pitkään aikaan tuloksella 14,3 %. Näitä edeltävinä vuosina omarahoitusosuus on liikkunut 20-32 % välillä.

Laajemmasta perspektiivistä katsottuna ei-klassinen musiikki saa huomattavasti vähemmän julkista tukea klassiseen musiikkiin verrattuna. Klassisen musiikin orkestereiden saama julkinen tuki on 57,3 miljoonaa euroa kun ei-klassinen musiikin orkesterit saavat 2,17 miljoonaa euroa. VOS-orkestereiden rahasta alle 4 % menee ei-klassiselle musiikille.

5. Oskalan mukaan UMOn identiteetti on tällä hetkellä ”jazzin sinfoniaorkesterin”. Vaikka vakituisiin työsuhteisiin perustuva kk-palkkainen toimintamalli toimii sinfoniaorkesterin kohdalla, Oskalan mielestä kannattaa kysyä, minkä kokoiselle organisaatiolle se on enää toimivin malli. Lisäksi Oskala mainitsee Suomalaisen barokkiorkesterin esimerkkinä toimivasta mallista, joka toimii täysin freelance -pohjaisesti. Oskala puoltaa Heinämaan selvityksessä esille tulleita ehdotuksia orkesterin osa- ja määräaikaistamisesta.

Vastaus: UMO on jazzin HKO

UMO vertautuu sinfoniaorkesteriin monella tapaa. Säveltäjät haluavat säveltää nimenomaan big bandille, vaikka UMO tarjoaa alustan myös muunlaisille projekteille. Muusikoiden sivusoitinrepertuaari kattaa yleisimmät puhaltimet, jonka lisäksi yhtyettä laajennetaan tarpeen mukaan esimerkiksi lyömäsoittimilla, laulajilla, harmonikalla ja kitaralla, joten orkesterin soinnillinen värikirjo on laaja.

UMOn muusikoita nähdään säännöllisesti muiden big bandien kuten Turku Jazz Orchestran, Espoo Big Bandin ja Ricky-Tick Big Bandin riveissä – tukien ja täydentäen näitä kokoonpanoja. Samalla tavalla HKO:n muusikot soittavat muissa klassisen musiikin orkestereissa.

Ja eikö julkisen tuen ajatuksena ole toiminta, jota ei pystytä tekemään markkinaehtoisesti? Esimerkiksi Ricky-Tick Big Band on kaupallinen toimija, joka toimii aivan eri ehdoin kuin UMO. RTBB elää markkinoiden asettamien ehtojen, UMO puolestaan Helsingin kaupungin palvelustrategian mukaisesti. RTBB:llä on yksi kohderyhmä, kun taas UMO pyrkii palvelemaan kattavasti kaikkia kaupunkilaisia. Tämän takia UMO tarvitsee julkista tukea toimiakseen.

UMO tarjoaa nyt ja jatkossa pienyhtyeitä tai freelancereistä koostuvia bändejä mm. tilausesiintymisiin. Osan välitetään UMOn nimiin, osassa orkesteri toimii agenttina. Tämä on kasvavaa toimintaa. Orkesterikentällä on useita erilaisia toimintamalleja kuten Suomalaisen barokkiorkesterin freelance -pohjaisuus. UMO on jo pitkää käyttänyt rytmisektiossaan freelancereita ja näin tullaan todennäköisesti jatkamaan. UMOssa ei varauksetta kannateta niin kutsuttuja ”eläkevirkoja”, jotka Oskala mainitsee kirjoituksessaan. Lisäksi UMOn muusikoiden työehtoja on pystytty muuttamaan suuntaan, jossa ehdot palvelevat paremmin modernia toimintakulttuuria. UMOssa ei kiistetä etteikö parantamisen varaa olisi. Uudet ideat syntyvät usein tuoreiden ajatusten kautta, ja tässäkin suhteessa uuden taiteellisen johtajan rekrytointi on tärkeää.

UMO-säätiön puheenjohtaja Toni Paussu (ps.)


Uutisia:
18.10.2018 Veli-Pekka Heinosen vetoomus UMOn ympärivuotisen toiminnan puolesta Lue lisää ›
17.10.2018 UMOn tuoreita konsertteja katsottavissa Helsinkikanava.fi-sivustolla Lue lisää ›
8.10.2018 UMOn ja Teemu Viinikaisen konserttistreamaus to 11.10. klo 20 Lue lisää ›
Siirry uutisarkistoon ›